All pictures copyright by Frisian Gem unless mentioned otherwise

22.1.2015

Roikkumista

Roikkua voi muuallakin kuin netissä. Viime marraskuussa alkanut roikkumishaaste haastaa roikkumaan  Roikkuminen on mitä ilmeisimmin "istuvalle sukupolvelle" yksinkertainen ja toimiva apu monenlaiseen kipuun (esim. niska, hartiat, selkä, hengitys jne.). Roikkua voi esim. puolapuissa, renkaissa, tangossa, puussa jne. Jos työssään kohtaa esimerkiksi päivittäin paljon ihmissuhdekuormitusta, työ on henkisesti haastavaa ja työpäivät venyvät pitkiksi istuen, voi roikkumisesta olla apua. Roikkuminen voi siis olla myös keino irtautua arjen paineista - eikä sen aina tarvitse olla konkreettisesti "jostain roikkumista" (vaikka meillä onkin roikkumistanko oviaukon yläpuolella!). Mielestäni roikkua voi myös pienten, yksinkertaisten ja mielihyvää tuottavien asioiden parissa  -  etenkin, jos se poikkeaa oleellisesti normaalipäivistä-  ja työstä. Hyvä rentoutumiskeino tämäkin!

Näin roikut muuallakin kuin netissä (jossa minäkin parhaillaan roikun):
https://www.youtube.com/watch?v=FUpv3NawL-c


Tänään päätin jälleen roikkua eli vierailla Hyvinkäällä jo yli 30 vuotta toimineessa Masan kangas ja pala nimisessä kangaskaupassa. Kankaiden lisäksi sieltä saa kaikkea muuta mahdollista ompeluun (tai sisustamiseen) tavalla tai toisella liittyviä tuotteita, kuten esim. eri paksuisia vaahtomuovilevyjä sopivan kokoisiksi leikattuna koiran pentulaatikon patjaksi! Kaupan omistaja, erittäin mukava ja asiantunteva herrasmies neuvoi minulle aikoinaan, miten voin tehdä pennuille kevyet, toimivat pannat pentujen erottamiseksi toisistaan.



Noin 2½ vuotta sitten taisin täällä jo tätä ihmettä, itse tekemiäni pantoja esitelläkin, mutta kertaus on opintojen äiti eikä lapsenmielisyydestä silloin tällöin liene haittaakaan :) Tarvitaan siis hieman kärsivällisyyttä, eri värisiä silkkinauhoja, tarranauhaa ja kangasliimaa. Viimeksi tein pantoja 10 kappaletta x 4, eli ensin vastasyntyneille pennuille ja sen jälkeen muutaman kerran isommat versiot pentujen kasvun tahdissa. Ilman eri värisiä pantoja en olisi pystynyt erottamaan Musken edellisen, melko tasaisesti värittyneen pentueen kymmentä pentua toisistaan.

Musken edellinen pentue (D-pentue) viikon ikäisinä pantoineen 18.7.2012:



Musken juoksut eivät ole vielä alkaneet, mutta nyt eletään jo niitä aikoja, että en näe mitään syytä etteivätkö ne lähiaikoina alkaisi - aivan kuten ennenkin :). Eikä ole koskaan pahitteeksi aloittaa valmisteluja ajoissa... (*naurua*). Silkkipantoja pidin pennuilla luovutusikään asti, vaikka turkkien paksuuntuessa ne jäivät jo lähes piiloon:




Tässä tämän päivän saalis Masan kaupasta (kuvan oppaasta tässä myöhemmin); mukava fleece-peitto pentulaatikkoon (näitä tai peitteitä yleensä ei ole koskaan liikaa!), 11 eri väristä silkkinauhaa, 2 m/väri (ihan näin montaa pentua en sentään toivo!). Silkkinauhamäärä riittää usemmallekin pentueelle, lähinnä nyt Musken ja myös Vonnen tulevalle pentueelle aikanaan (todennäköisesti aikaisintaan v. 2016).



Kuvassa myös päivän iloinen yllätys, joka saapui tänään postissa; VHNK:n (Vereniging Het Nederlandse Kooikerhondje/Diana Striegel) julkaisema opaslehtinen niin kooikerhondje-rodun kasvattajien kuin mahdollisesti myös tarvittaessa esimerkiksi näyttelytuomareiden tueksi. Oppaassa käydään rotumääritelmässä kuvattu rodun tyyppi ja ominaisuudet kohta kohdalta läpi havainnollistamalla sanomaa runsain värikuvin ja selityksin (toivottu tyyppi - "jotain liian vähän tai paljon" jne.), unohtamatta mainita tärkeimpiä ominaisuuksia, terveyttä ja luonnetta.

Englanninkielisen oppaan julkaiseminen kertoo, että rodun alkuperämaassa halutaan VHNK:n toimesta aidosti tukea tämän arvokkaan rodun kasvatustyötä kaikkialla maailmassa niin, että rotu säilyy tulevaisuudessakin terveenä, elinvoimaisena ja tyypiltään rotumääritelmän mukaisena. Kaikki ovat varmasti samaa mieltä. Ehkäpä vastaava selvennys rotumääritelmän tulkitsemiseksi ja kasvatustyön tueksi saadaan Hollannin taholta jonakin päivänä myös toiselle upealle, toistaiseksi vielä kotimaansa ulkopuolella suhteellisen tuntemattomalle friisiläiselle rodulle, stabyhounille :).


Thank you VHNK for the explanation booklet of the Breed Standard
 for the Dutch Kooikerhondje!!!   



16.1.2015

Kevättä ilmassa

Koska niin moni odottelee ja kyselee Musken kuulumisia, päätin kirjoittaa aiheesta jonkin verran. Mitään ei vieläkään kuulu eikä näy mitä tulee juoksuihin, mutta selviä merkkejä sentään on olemassa! Kävimme n. puolitoista viikkoa sitten uusimassa Musken kennelyskä-rokotteen, jolloin eläinlääkäri totesi yleistutkimuksessa Musken olevan erittäin hyväkuntoinen ja terve, mutta myös kiima oli hänen mukaansa tuloillaan - mitä se sitten päivissä tai viikoissa tarkoittaneekin??? Kuvat Muskesta v. 2012, jolloin se odotti ensimmäistä pentuettaan.



Hiljattain luin ELL Nina Mennan artikkelin, jossa todetaan mm., että "Narttukoirien kiimakierto toimii läpi vuoden, mutta suurimmalla osalla kiimat esiintyvät lopputalvesta ja aikaisin keväällä, harvemmin syksyllä". Tämä on ilmeisesti yhteydessä siihen, että luonnonvaraisten eläinten kohdalla pentujen on ollut kautta aikojen edullisempaa syntyä keväällä tai kesällä, jolloin ruokaa oli parhaiten tarjolla, pennut olivat vahvempia ja niiden elossa pysymisen mahdollisuus luonnon armoilla oli suurempi. Mahdollisesti meille on tulossa jonkinlainen "joukkosessio" lähiaikoina, sillä kaikki koirat (Muske, Antje ja Vonne) merkkailevat ulkoillessa tiuhaan ja nuuskivat kotona toinen toisensa strategisia paikkoja kiinnostuneina :)



Näitä mukavia aikoja muistellessa kuvien kera ja kevättä odotellessa :) Vuonna 2012 Muske suunnitteli avautumisvaiheen aikana synnyttävänsä pihalle. Kuva otettu päivää ennen pentujen syntymää. Pihamme on kokonaan aidattu ja tässä mielessä turvallinen, joten annoin Musken kaikessa rauhassa oleilla pihalla ja keskittyä puuhaan. Lopulta tuli kuitenkin kiire johdatella Muske pentulaatikolle, jonne se sitten jäikin jatkamaan pesän tekoa ja synnyttämään vuorokauden sisällä! Koirilla (etenkin alkukantaisemmilla roduilla) on ilmeisesti vielä paljon samanlaisia vaistoja olemassa, kuin esi-isillään. Ei hassumpi valinta Muskelta tämäkään; todennäköisesti se olisi ollut aukean pihan suojaisin paikka pennuille :)



Toistaiseksi on muutenkin vietetty hiljaiseloa. Tyypillinen tammikuu. Työt ovat alkaneet ja niihin on täytynyt keskittyä kaikella tarmolla. Päivät eivät vielä ole pidentyneet paljoakaan, ja aamuisin jäisin mieluiten nukkumaan pilkkopimeään. Pari flunssaa ja mahatautia eivät ole asiaa tietenkään parantaneet :( Kaamos vaikuttaa lemmikkeihinkin (Koiramme 1-2/2015, 80), jolloin ne eivät ehkä ole niin virkeitä ja innostuneita kuin tavallisesti, ja mm. syövät vähemmän. Keinotekoinen valosaaste häiritsee niiden luontaista vuorokausirytmiä em. artikkelin mukaan. Kun valon kesto ja määrä kevään lähestyessä lisääntyy, alkaa sekä ihmisten että ihmisten kanssa elävien kesyjen eläinten vireystaso nousta. Itsekin olen huomannut, että enää en ole jaksanut tai ehtinyt töiden, pimeyden, lumi- ja vesisateiden, loskan tai pakkasen takia liikkua tarpeeksi enkä ole somessakaan roikkunut enää joka päivä, mikä sinänsä voi olla ihan hyväkin asia. Huomenna lähdemme koirien kanssa taas superpitkälle lenkille, sillä meille päin on luvassa jopa vähän aurinkoakin eikä pitäisi olla kova pakkanenkaan!

Blogiin tulen kuitenkin päivittämään koirien kuulumisia jatkossa taas säännöllisemmin - kevättä on jo selvästi ilmassa joka suhteessa - eikä tästä voi muuta kuin innostua!

Muutama kuva paikasta, jossa vietimme koirien kanssa Uutta Vuotta. Ihana piilopirtti, ja koiratkin viihtyivät hyvin. Ainoa haittapuoli koirien vapaana pitämisen suhteen oli se, että alueella on tunnetusti todella paljon peuroja ym. eläimiä päätellen myös erinäisistä jäljistä lumessa. Peuran jäljet jo tunnistan, mutta löytyi myös pyöreämpiä, isohkoja kissamaisia tassun jälkiä, jotka sekoittivat täysin koirien päät! Olisivatko olleet ilveksen jälkiä?

Muske poseeraa, ja kaverukset "Pilli ja Pulla" eli Vonne ja äitinsä Antje seuraavat tarkkana tapahtumia lasioven takana: